Hyppää sisältöön
Merenkulkuneuvos Antti Wihuri purjelaivalla

1950-luvulla merenkulkuneuvos Antti Wihuri totesi, että olimme saaneet sodan vaikeina vuosina maailmalta apua – nyt oli vuoro antaa jotain takaisin.
Tähän näkemykseen nojaten hän perusti Wihurin kansainvälisten palkintojen rahaston.

Wihurin kansainvälisten palkintojen rahaston perustaja, merenkulkuneuvos Antti Wihuri syntyi lokakuun 9. päivänä 1883 Kustavin saaristopitäjässä. Hän lähti merille vain 12-vuotiaana, seilasi 15 vuotta ja työskenteli ahtausliikkeen johtajana ja laivameklarina. Vuonna 1916 Antti Wihuri perusti oman varustamoyhtiön.

Antti Wihurin alkuperäinen menestys oli peräisin mereltä, mutta 1940-luvulta lähtien hän alkoi laajentaa liiketoimiaan myös muille aloille. Wihuri halusi antaa takaisin yhteiskunnalle, joka oli mahdollistanut hänen menestyksensä. Niinpä vuonna 1942 hän perusti puolisonsa Jennyn kanssa Jenny ja Antti Wihurin rahaston, yleishyödyllisen säätiön, jonka tarkoituksena oli edistää suomalaisten tiedettä, taidetta ja yhteiskunnallista toimintaa apurahoja jakamalla.

Kun Jenny ja Antti Wihurin rahasto perustettiin, säätiön oli määrä auttaa sodasta kärsinyttä Suomea toipumaan ja kukoistamaan. 1950-luvulla sota-apatia helpottikin. Silloin merenkulkuneuvos Antti Wihuri totesi, että olimme saaneet vaikeina aikoina maailmalta apua – nyt oli vuoro antaa jotain takaisin.

Tähän näkemykseen nojaten Antti Wihuri perusti vuonna 1953 rahastolle sisarsäätiön, joka myöntää suuria palkintoja myös Suomen ulkopuolelle. Wihurin kansainvälisten palkintojen rahasto jakaa Wihurin Sibelius-palkintoa säveltäjille ja kansainvälistä palkintoa tieteentekijöille tunnustuksena vahvoista kansainvälisistä näytöistä.

Antti Wihuri kuoli Helsingissä vuonna 1962. Kansainvälisten palkintojen rahasto on jakanut tähän mennessä yhteensä 41 palkintoa.

Rakel Wihuri ojentamassa Wihurin Sibelius-palkinnon diplomia säveltäjä Usko Meriläiselle Helsingin yliopiston juhlasalissa 9.10.1965.

Saksalainen säveltäjä Paul Hindemith (oikealla) vastaanotti Wihurin Sibelius-palkinnon Helsingissä vuonna 1955.