György Kurtág
2012
Säveltäjä György Kurtág viittaa teoksissaan monesti tuttuihin, koodinomaisiin eleisiin. Hänen musiikkiaan voisi kuvailla kuin intiimien elämän hetkien jalokiven kaltaisten kiteiden draamaksi, jota tradition kuulto rikkaasti terästää.
Säveltäjä György Kurtág syntyi 19. helmikuuta 1926 nykyisen Romanian puolella Banatin alueella Lugoj-nimisessä kaupungissa. Vuonna 1946 hän aloitti opintonsa Franz Liszt -akatemiassa Budapestissa. Hänen opettajiaan olivat Pal Kadosa (pianonsoitto), Leó Weiner (kamarimusiikki) sekä Sándor Veress ja Ferenc Farkas (sävellys). Unkarin kansannousun ja muodollisten musiikkiopintojen jälkeen Kurtág suuntasi vuonna 1956 Pariisiin.
Koska sävellysopinnot olivat kotimaassa keskittyneet lähinnä sointuoppiin ja kontrapunktiin, tarjosi Pariisi aivan uudenlaisia virikkeitä. Kurtág opiskeli Pariisissa vuosina 1957- 58 Olivier Messiaenin ja Darius Milhaud’n johdolla. Tärkeä henkilö Pariisin aikana oli myös taideterapeutti Marianne Stein, joka vaikutti vahvasti hänen taiteelliseen kehitykseensä. Vuonna 1967 hänet nimitettiin Franz Liszt -akatemian pianonsoiton ja kamarimusiikin professoriksi,ja hän toimi virassa vuoteen 1993 saakka.
Suuri osa Kurtágin tuotannosta on lauluja eri kehyksissä. Tekstien sisältö, jopa niiden välimatka toisten teoksien tekstimaailmoihin on tärkeää. Kurtág viittaa teoksissaan monesti tuttuihin, koodinomaisiin eleisiin, jolloin avain saattaa löytyä toisen teoksen asetelmista. Musiikkia voisi kuvailla kuin intiimien elämän hetkien jalokiven kaltaisten kiteiden draamaksi, jota tradition kuulto rikkaasti terästää.
Kurtág on saanut urallaan lukuisia palkintoja: Vuonna 1994 myönnetty Itävallan valtionpalkinto eurooppalaiselle säveltäjälle on vahva tunnustus Kurtágin elämäntyölle. Unkarin hallituksen Kossuth-palkinnon Kurtág sai elämäntyöstään vuonna 1996, ja Itävallan Ernst von Siemens -musiikkipalkinnon vuonna 1998. Vuonna 2001 hänet nimitettiin kunniajäseneksi American Academy of Arts and Lettersiin. Vuonna 2003 Kurtág sai tanskalaisen Sonning-musiikkipalkinnon sekä vuonna 2006 Grawemeyer-palkinnon.
