Tristan Murail
Sibelius prize winner 2023
Le Havressa vuonna 1947 syntynyt Tristan Murail on aikamme merkittävimpiä taidemusiikin kehittäjiä ja uudistajia. Musiikissaan hän on luonut omaperäisen sävelkielen, jossa yhdistyvät sävellystekninen tinkimättömyys sekä syvä ja laaja-alainen tradition ymmärrys. Teoksissaan Murail hyödyntää tietokoneavusteista äänisynteesiä ja -analyysia, ja hänet tunnetaan yhtenä spektrimusiikin uranuurtajista.
Murail aloitti opintonsa arabian kielen ja taloustieteen parissa, mutta kiinnostui pian musiikintekemisen mahdollisuuksista ja siirtyi opiskelemaan sävellystä Olivier Messiaenin oppiin. Yhdessä Roger Tessierin ja muiden muusikoiden kanssa hän perusti 1973 spektrimusiikin kehittämiseen keskittyvän Ensemble l’Itinéraire -ryhmän, joka on nykyään Euroopan arvostetuimpia nykytaidemusiikin kokoonpanoja.
1980-luvulla Murail oli mukana kehittämässä tietokoneavusteisen säveltämisen työkaluja Pariisin IRCAM-instituutissa, joka on keskittynyt musiikkitieteeseen ja avant-garde elektro-akustiseen taidemusiikkiin. Siellä hän muun muassa osallistui uraauurtavan Patchwork-ohjelman suunnitteluun. Patchwork-sovellusta työstivät Murailin kanssa myös suomalaiset tutkijat, ja sitä ovat käyttäneet useat suomalaiset säveltäjät, kuten Magnus Lindberg. Murail opetti sävellystä IRCAM-instituutissa 1991–1997. Vuonna 1997 hänet nimitettiin sävellyksen professoriksi New Yorkin Columbia-yliopistoon, jossa hän opetti eläköitymiseensä saakka 2011. Hän toimi pitkään vierailevana professorina Salzburgin Mozarteum-yliopistossa ja opettaa yhä Shanghain konservatoriossa.
Murail inspiroituu usein musiikissaan äänestä fysikaalisena ilmiönä. Hän on äänen ja soinnin spektrejä analysoimalla luonut uudenlaista käytäntöä säveltää taidemusiikkia: hänen sävelkielensä muodostuu äänen akustisten ominaisuuksien nostamisesta sävellykselliseksi lähtökohdaksi. Murail on sanonut, että säveltäjä on kuin kuvanveistäjä – sävellystyö tuo esiin muodon, joka piiloutuu kuvitteellisen kivipaaden sisään.
Murail’n työstään saamia tunnuksia ovat muun muassa Prix de Roma (1971), Grand Prix du Disque (1990) sekä Grand Prix du Président de la République, Académie Charles Cros (1992).
Murailin on säveltänyt merkkiteoksia läpi säveltäjänuransa. Varhaisista teoksista esimerkiksi sopii Sables orkesterille (1975). Pianoteos Territoires de l’oubli (1977) käyttää monipuolisesti pianon soinnillisia mahdollisuuksia. Vuonna 1980 syntynyt Gondwana liikkuu taidokkaasti suuren orkesterin äänenvärien ja harmonioiden rajapinnoilla. Teoksessaan Désintégrations (1982–83) Murail yhdistää ensi kerran synteettisiä ääniä perinteisiin soittimiin. Myöhemmistä teoksista voi mainita Ensemble Intercontemporain -yhtyeen tilaaman Légendes urbaines (2006). Murail säveltää edelleen aktiivisesti.
Tristan Murailin musiikillinen kekseliäisyys on ollut laajentamassa taidemusiikin sävellyksellistä ilmaisua. Hänen sävelteostensa hienovireiset harmonia- ja sointivärimaailmat liittävät hänet pitkään jatkumoon ranskalaisia säveltäjiä Boulezin ja Messiaenin kautta Raveliin ja Debussyyn.
